Olen infokommunisti. Tämä tarkoittaa sitä, että kannatan vapautta rajoittamattomasti jakaa ja kopioida informaatiota ja vastustan koko immateriaalioikeuksien ideaa.Ensinnäkin on haihattelua ja sumutusta, että musiikin, elokuvien ja muun viihteen tuottaminen jotenkin kummallisesti loppuisi siihen, että nykyiset tekijänoikeussäädökset kumottaisiin. Jos ihmiskunta on tuottanut tuhansien vuosien ajan kulttuuria, niin ei se lopu siihen, että immateriaalioikeudet lakkautetaan. Ennemminkin päinvastoin: Immateriaalioikeudet hidastavat uusien taide- ja viihdemuotojen kehittymistä. Varmastikin lähes jokainen tuntee elokuvasta Perikato tehdyt pilaversiot, jossa Hitler kiroilee upseereilleen saamatta jääneitä oluitaan, Kreikan lainapakettia tai Xbox-tilinsä sulkemista. Tämä on sitä, mistä taiteessa ja kulttuurissa laajemminkin on kyse: Ideoiden jatkamisesta ja kehittämisestä, uuden luomisesta vanhoista aineksista. Mikään kulttuurituote ei ole koskaan syntynyt kulttuurisessa tyhjiössä ja on täysin määrittelykysymys, milloin levyfirmojen ja tekijänoikeusjärjestöjen kätyrit ovat sitä mieltä, että vaikutteet ovat liian ilmeiset. Vuosi sitten 80-luvun hittikappaleen Down Under tehnyt Men at Work –yhtye tuomittiin korvauksiin siksi, että kappaleen huilumelodia muistuttaa liikaa vuonna 1935 tehtyä kappaletta Kookaburra Sits in a Gum Tree. Todellisuudessahan vanhemman kappaleen oikeudet omistava Larrikin-yhtiö ei olisi hyötynyt taloudellisesti lainkaan siitä, jos Men at Work olisi tehnyt kappaleensa erilaisella melodialla. Jos yhtye ottikin melodian tästä kappaleesta, niin tuolloin se jalosti vanhaa ideaa yhä paremmin toimivaksi ja paremmin myyväksi kokonaisuudeksi. Pelko siitä, että nettipiratismi tuhoaa koko musiikkialan on vain jatkumoa sille, että aiemmin levyteollisuus maalaili vastaavia uhkakuvia musiikin radiosoitosta ja myöhemmin C-kasettien mahdollistamasta kopioinnista.
Vastenmielistä on monien yliopistojen harrastama tiedon panttaus vain opiskeluoikeutta nauttivien ihmisten nähtäville. Julkisrahoitteiselle laitokselle luulisi olevan itsestään selvää julkaista kaikki tuottamansa tutkimusmateriaali suoraan sähköisessä muodossa ilman tietoteknisiä rajoituksia. Avoin julkaisupolitiikka mahdollistaisi nykyistä paremman kritiikin ja arvioinnin foorumeilla ja muualla interaktiivisessa mediassa. Jostain syystä näin ei haluta tehdä. Ehkä syynä on yhtäältä myös se, että akateeminen eliitti pelkää joutuvansa naurunalaiseksi jos anonyymit kansalaiset voivat vapaasti kritisoida ja tehdä poimintoja heidän töistään ilman akateemista hienovaraisuutta. Mutta eikö tieteellisen tutkimuksen pitäisi olla sellaista, että se kestää vapaan käsittelyn?
Toiseksi nykyinen tekijänoikeussäädäntö tekee suurimmasta osasta kansalaisia rikollisia. Harva tietää syyllistyvänsä lakiteknisesti rikokseen katsoessaan tekijänoikeussuojattua videomateriaalia YouTubesta. YouTube lataa katsottavan videon tietokoneen väliaikaistiedostoihin, ja tämä on tekijänoikeuslainsäädännön kannalta rikos. Ei ole mitään väliä sillä, onko tiedosto väliaikaistiedostoissa vain katseluajan vai lataako saman materiaalin koneelle vertaisverkosta. Jos suurin osa kansasta rikkoo lakia tuntematta siitä syyllisyyttä, kyseessä on huono laki, joka ei noudata kansan oikeustajua. Tällaiset lait rapauttavat koko koodeksin arvostusta.
Kolmanneksi ainoa todellisia hyötyjiä tekijänoikeusrajoituksista ovat levyfirmat ja tekijänoikeusjärjestöt. Vain pieni osa musiikkia tekevistä ammattilaista saa todellista taloudellista hyötyä levybisneksestä. Ensimmäistä kohtaa sivuten, levyfirmat tavallisesti selittävät tarpeellisuuttaan sillä, että ilman heidän kustantamiaan studioita artistit eivät voisi tuottaa äänitallenteita. Tämä on roskaa, sillä nykyinen tekniikka mahdollistaa amatööriharrastajalle muutaman tuhannen euron satsauksilla kotistudion, jonka äänenlaatu vastaa suurien studioiden tuotoksia ja on itse asiassa parempaa kuin ammattilaisstudioiden tuotokset 30 vuotta sitten.
Neljänneksi Linux ja muut shareware-ohjelmistot ovat toiminnallaan osoittaneet, että vapaa jakelu ei ole välttämättä este tuotteen kehittäjän taloudelliselle hyötymiselle. Tarvitaan vain toisenlaisia lähestymistapoja sen sijaan, että jäädään seisomaan savijaloille.
Viidenneksi, piratismi ei ole varkaus. Varastaminen on sitä, että otetaan toisen omaisuutta ja tehdään siitä omaa. Materiaalinen kommunismi ei toimi, sillä materiassa vallitsee aina niukkuutta ja jaettu materia on aina pois joltakin muulta. Tiedon suhteen niukkuus on keinotekoista. Mikäli materiaa voisi kotikonstein kopioida, ei siitä olisi niukkuutta ja kaikki voisivat elää yltäkylläisyydessä, mutta tämä ei ole mahdollista. Sen sijaan tietoa voidaan kopioida rajattomasti ja kaikki voivat elää informaatioyltäkylläisyydessä ilman, että se olisi keneltäkään pois. Keinotekoisesti luotu niukkuus ei palvele kansan parasta vaan ainoastaan niiden erityisasemaa joille oikeus tähän niukkaan tietoon on laissa annettu.
Kuudenneksi immateriaalioikeutta voidaan käsitellä filosofisemmalla tasolla. Kuinka jokin asia, mikä on syntynyt henkilön ajatuksissa lopputuloksena kaikista niistä vaikutteista, joita hän on omaksunut, voisi olla vain tämän yksittäisen tahon omistamaa? Jos kaikki ajatukset ja ideat olisi mahdollista merkitä jonkun patentilla, niin koko inhimillinen kehitys pysähtyisi ja ideoiden yhdistyminen ja jatkokehittäminen muuttuisivat äärimmäisen hankaliksi. Jos luon tietokoneohjelman, joka valtavan nopeasti generoi musiikkimelodioita ja muutamassa vuodessa luo satoja miljoonia sävelkulkuja, niin kuuluuko minulle oikeudet näistä sävelkuluista ja voisinko vaatia korvauksia siltä onnettomalta artistilta, joka vahingossa tekee identtisen sävelkulun jonkin jo ”keksimäni” melodian kanssa? Immateriaalioikeuksiin sisältyy niin paljon ongelmia, että on parempi, että viihde- ja tietotekniikkateollisuus sopeutuu vapaaseen välittämiseen kuin että kaikki inhimillinen toiminta sopeutuu immateriaalioikeuksiin.
o/
VastaaPoista