20.4.2012

Usko irrationaaliseen


"Joka puolustaa uskoaan järkisyillä, hänet voidaan myös kumota järkisyillä."

- Robert Hammerling

Minulle uskonto on aina ollut ristiriitainen ilmiö. Teini-ikäisenä punkkarina ja hevarina kapinoin rankasti kristinuskon oppeja vastaan, sillä yhtäältä sen tarjoamat selitykset maailmasta ovat täysin järjettömiä ja toisaalta en ole koskaan tuntenut minkäänlaista uskonnollisuutta itsessäni. Rationaalisesti ajatellen ei ole mitään syytä uskoa kristinuskon Jumalaan sen kummemmin kuin kristitytkään eivät usko muiden uskontojen jumalolentoihin. Miksi ei siis ottaa vielä yhtä askelta ja kieltää tämä viimeinenkin jumala kaikkien muiden joukossa?

Kuitenkaan uskonnollisuus ei näytä lähtevän ihmisen olemuksesta mihinkään, vaikka jokin yksi uskonto sinänsä katoaisikin. Yhden uskonnon jättämän tilan vain täyttää toinen usko uusine dogmineen, jumalineen ja demonineen. Uutta uskontoa ei välttämättä nimitetä uskonnoksi, mutta se täyttää samoja tehtäviä kuin aiempikin. Se asettaa ideaaleja, syntejä ja selityksiä inhimilliselle elämälle. Se rakentaa sinänsä irrationaalisista rakennustarpeistaan sillan nihilistisen kuilun yli. Tässä mielessä voin helposti olla samaa mieltä Joseph de Maistren kanssa, joka kiisti rationalismin mielekkäänä maailmankuvallisena lähtökohtana.

Helpoin esimerkki uskonnon jättämän tilan täyttämisestä lienee reaalisosialismi, joka kiisti perinteisen uskonnon, mutta täytti uskonnon jättämän aukon johtajakultilla ja uskolla homo sovieticukseen. Saatanan osan täytti porvari.  Symbolit, joiden kautta ihminen saattoi identifioida itseään johonkin maailmankuvalliseen yhteisöön, vaihtuivat rististä sirppiin ja vasaraan. Tämän uuden tieteellisen maailmankuvan rationaalisuus oli kuitenkin lopulta vielä helpommin pettävää ja helpommin hylättävää kuin aiemman irrationaalisen uskonnon perusteet. 

Uskonnoille ominaista on, että yhden uskonnon jumalat voivat olla toisen paholaisia. Siinä missä Perkons oli latvilaisten ylin jumala, oli se kristittyjen paholainen. Siinä missä monille 30-luvun lopun saksalaiselle Hitler oli de facto jumala tämän asettaessa järjestyksen, lait ja elämän päämäärät, on hän humanismiin uskovalle liberaalille demokraatille Saatana edustaessaan kaikkea sitä, mitä humanismiin uskova liberaali demokraatti ei halua edustaa. Huvittavaa kaksinaismoralismia on se, että tämä omasta mielestään rationaalinen, edistyksellinen ja järkevä humanisti toisintaa omaan käyttöönsä soveltamia kristinuskon oppeja muuttaen vain oppirakennelmansa hahmot myyttisistä maallisiksi hahmoiksi.

Myyttisten jumalien vaihtaminen maallisiksi on kuitenkin ongelmallista. Uskovainen ei koskaan halua nähdä omissa jumalissaan tai pyhimyksissään mitään inherenttiä pahuutta, joka kuitenkin mielestäni kuuluu olennaisesti inhimilliseen luonteeseen. Tämän takia Jeesus oli kristittyjen mukaan maailman ainoa synnittömänä kuollut. Kun mytologian jumalat ja pyhimykset korvataan maallisilla jumalilla ja pyhimyksillä, tulee tarpeelliseksi unohtaa ja kieltää maallisten jumalien ja pyhimysten inhimillinen pahuus. Monille vasemmistolaisille Che Guevara edustaa ihailtavaa kapinallista vastassaan kapitalismin helvetinjoukot, mutta jättävät huomioimatta sen, että ihminen Che Guevara edusti toimillaan kaikkea muuta kuin mihin vasemmistolainen haluaa uskoa. Todellisen elämän Che Guevara poltti kirjoja, kielti musiikkia, vihasi mustia ja tappoi homoja. 

Toinen uuden humanistisen uskon pyhimys on Nelson Mandela, joka humanistiselle liberaalille demokraatille on sankari, joka taisteli hyvän ja oikeudenmukaisen maailman vuoksi. Hänen ristinsovituksenaan ihmiskunnan syntien tähden riitti 30 vuotta vankilassa. Samoin kuin Che, on Mandelankin vähemmän päivänvaloa sietävät teot jätetty mainitsematta. Hän perusti Umkhonto we Sizwe -nimisen terroristijärjestön, jonka iskuissa kuoli satoja ihmisiä. Sen jälkeen kun Mandelan puolue ANC voitti vaalit 90-luvulla, satojen buurien maatilat on hävitetty ja omistajat tapettu. Mandelan edustama joukko ei edusta halua luoda hänen länsimaalaisten ihailijoidensa utopioissa elävää liberaalia yhteiskuntaa, jossa eri kansanryhmät elävät iloisesti keskenään, vaan valkoisten häätämistä tai suorastaan tuhoamista Etelä-Afrikassa. He eivät ole valtakaudellaan olleet kiinnostuneita myöskään puuttumaan PAC:n toimintaan jonka mottona on ollut "yksi uudisasukas, yksi luoti". Ja tätä mottoa he ovat noudattaneen eteläafrikkalaisia buureja vastaan. Advocatus diabolille olisi näistä pyhimyksistä raskauttavaa aineistoa, mutta paholaisen asianajaja näiden pyhimisten suhteen lienee vaiennettu.

Nykyisen arvomaailman keskeisimpiä dogmia on tasa-arvo. Se ei kuitenkaan ole yhtään rationaalisempaa tai tieteellisempää kuin minkään uskonnon väittämät. Sille ei ole biologisia perusteita, eivätkä ihmiset todellisuudessa tunne olevansa samanarvoisia keskenään. Minusta ainakin tuntuisi oudolta pitää itseäni yhtä arvottomana kuin mitä nyt edesmennyt Jammu Siltavuori oli. Jos ihmisten arvo on sama, niin mille ihmisen arvo silloin perustuu? Se ei voi totaalissa tasa-arvossa perustua ihmisen teoille, sillä se tarkoittaisi, että kaikki ihmisten teot olisivat saman arvoisia ja tätä eivät kuitenkaan kiihkeimmätkään egilitaristit allekirjoita. Pääministeri Jyrki Katainen on todennut, että "jokaisen ihmisen arvo on jakamaton, eli meillä on vain yksi ja yhteinen ihmisarvo ja tämmöisillä asioilla ei pidä leikkiä". En tiedä ymmärtääkö Katainen itse, että ainoa ei-jaollinen luku on nolla vai onko tämä ennemmin vain muistutus siitä, että pääministerinämme häärää mies, jonka kouluarvosana matematiikasta oli kuusi. Oleellisempaa kuitenkin on miehen viimeinen lausahdus, jossa hän toteaa, ettei näillä asioilla pidä leikkiä. Toisin sanoen, näistä asioista ei pitäisi puhua. Tämä ymmärrettävää, sillä tasa-arvointoilijoilla ei vaikuta olevan muita perusteita tasa-arvolle kuin se, että se nyt vain on oikein ja tasa-arvon perustavanlaatuisen hyvyyden kiistäjä on puhdas kereettiläinen joka joinain toisina aikoina olisi joutanut roviolle.

Vanha uskonnollisuus oli siinä mielessä armeliaampaa tavalliselle ihmiselle, että se erotti pyhän ja profaanin ja totesi uskon asioiden olevan uskon asioita eikä niille tarvitsekaan etsiä rationaalisia perusteita. Uskonnollisuuden jättämän memeettisen tilan yrittävät nyt täyttää aatteet, joiden kannattajat väittävät arvojensa olevan rationaalisia, mutta jotka todellisuudessa rakentuvat samalla tavoin irrationaalisten periaatteiden varaan. Näiden aatteiden kannattajat kaksinaismoralistisesti sanovat kannattavansa kriittistä keskustelua jossa minkään ei pitäisi olla tabu tai pyhää, mutta käyttäytyvät kuin espanjalaiset inkvisiittorit kun joku kyseenalaistaa pelkkien keinojen sijaan myös päämäärät. 

Jos ateismi olisi yhteiskunnan lähtökohtainen maailmankuva, sortuisi se nopeasti hedonismiin ja hajaannukseen. Siksi evoluutio on luonut Jumalan. Uskonnoilla on evolutiivinen ja yhteisön geenejä säilyttävä vaikutus samalla tavoin, kuin kielellä tai ilmeiden ymmärtämisellä - ja sosiaalisuudella ylipäätään. Tämä Jumala vai näyttäytyy eri tavalla eri kulttuureissa samoin kuin kielet vaihtelevat eri kulttuureissa. Militantit ateistit, jotka haluaisivat hävittää kaikki uskonnot ja niiden yhteiskunnalliset rakenteet, eivät välttämättä tätä ymmärrä. Heille ei ole tasa-arvonsa harhassa selvää, että Richard Dawkinsin kaltainen älykäs ja sivistynyt ihminen voi olla ateisti täysin eri seurauksin kuin sellainen henkilö, jonka älykkyys on jossain mediaaniälykkyysosamäärän ja jakoavaimen välillä.

Ateismi sopii niille, jotka pystyvät sietämään maailmaa, joka pohjimmiltaaan on nihilistinen ja jossa ihmiselle ei ole varattuna mitään suurta suunnitelmaa, eikä ihmiskunta maailmankaikkeuden mittakaavassa ole edes sen vertaa merkitsevä kuin mitä yksi vesimolekyyli on valtameressä. Tämän ymmärtäminen ei aina ole henkisesti helppoa, mutta kun emotionaalista sidettä irrationaalisiin uskomuksiin ei ole niin sitä ei ole. 

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Näinhän se taitaa mennä, että voit ottaa ihmisen pois uskonnosta, mutta et uskontoa pois ihmisestä. Suurimmalla osalla ihmisistä kun tulee ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä tarve löytää jokin ns. omaa itseään suurempi sisältö elämälleen, ja tämä taipumus korostuu varsinkin pahojen vastoinkäymisten keskellä. Esimerkkeinä paitsi henkilökohtaiset tragediat, myös sodat ja muut vakavat yhteiskunnalliset kriisit. Toisaalta siellä, missä ns. perinteinen uskonnollisuus on pitkälti kadottanut jalansijansa, tilalle pyrkii yleensä muodostumaan jotain muuta. Se voi olla jokin toinen uskonto, tai sitten jokin ideologia, joka pyrkii voimakkaasti merkityksellistämään asioita (joko yksilön tai yhteisön tasolla tai molemmilla tavoilla). Yhteistä näille uskomusjärjestelmille myös se, että ne osoittavat asioita, joita ihmisten tulisi pitää pahoina, kartettavina ja torjuttavina. Uskonnon (tai siihen rinnastettavan ideologian) voi nähtävästi perustaa ilman Jumalaa, mutta ei ilman Paholaista, sillä juuri tätä kautta määrittyy myös se, mitä pidetään "synteinä".

    VastaaPoista
  2. Millä perusteella "nihilismi on totta" ei ole täysin vastaavassa määrin irrationaalista kuin muutkin uskomukset? Lähtökohdat ovat toki missä tahansa maailmankatsomuksessa sellaisia, joita ei voi rationaalisesti - alkusyyn syitä on määritelmällisesti mahdotonta esittää. On kuitenkin rationaalisempia ja vähemmän rationaalisia maailmankatsomusta, ja niitä voi varsin pitkälle tarkastella sillä, missä määrin käyttökelpoista ja osuvaa tietoa ne todellisuudesta antavat. Tällä mittarilla (eikä ihan äkkiä muillakaan mieleen tulevilla) nihilismillä ei pitkälle pötkitä.

    Siis tietysti sillä erotuksella, että esimerkiksi kristinusko on hyvinkin rationaalista (se sitäpaitsi vastaa myös kysymykseen alkusyystä, toisin kuin materialismi), vaikka kaikki kristityt eivät olekaan. Jos haluaa tarkastella sitä rationaalisesti, voi vilkaista vaikkapa Akvinolaisen Summa Theologicaa.

    Traaginen sankaruus, jonka nihilistit tykkäävät usein nähdä itsessään, ei ole mikään uusi keksintö saati merkityksetön motiivi sekään. Se oli oman aikaisemman ateismini (kuten myös C.S. Lewisin ja lukuisien muiden) kantavia voimia - uskalsin "katsoa synkkää totuutta silmiin" tajuamatta, että vain pönkitin egoani. Ilmiönä se on ainakin yhtä vanha kuin nihilismikin.

    Hammerlingin lause on irrationaalisuudessaan melkoisen ironinen. Oliko lause tarkoitus esittää huumorina?

    VastaaPoista
  3. Komppailen Tuplista. Pesosen analyysi on tavalliseen tapaan viiltävää, ainakin mitä tulee sekulaareihin uskontoihin. Kristittynä väitän kuitenkin, että maailmankatsomusten vertailu on mahdollista ja kaikki uskonnot eivät uppoa samaan irrationaalisuuden suohon, vaikka monet uppoavatkin.

    Loogisen positivismin romahdus esimerkiksi on aloittanut aivan uuden aikakauden klassisten jumalatodistusten keskustelussa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus!

    Erityisesti se, että sosialismissa paholaisen korvaa porvari, oli hyvin oivallettu.

    VastaaPoista
  5. Tuplis, se tieto, mitä voimme maailmankaikkeudesta saada tieteellisen tutkimuksen keinoin, on mielestäni nihilistinen.

    Asian havainnollistamiseksi YouTubesta löytyy video Scales of the Universe. Sen nähtyään on vaikea olla muuta mieltä kuin Lovecraftia lainaten sanoa, että ihmiset elävät tietämättömyyden autuudessa saarella keskellä tyhjyyden valtamerta. Kukin tietysti kuutioikoon oman näkemyksensä.

    Tupliksen kommentista saa vaikutelman, että hän pitää irrationalismia pahana. Minusta irrationalismi sinänsä ei ole paha. Mielestäni maailmankuvien ja arvojen vaadittu rationalismi on yksi ilmentymä länsimaisesta älykkyysfetisismistä. Sikäli kun kristityt eivät ole kyenneet teodikeaongelmaan antamaan tyydyttävää vastausta satojen vuosien aikana, on rationalismista puhuminen uskonnon kohdalla jotenkin huvittavaa.

    VastaaPoista
  6. Hammerlingin sitaatin otin tuohon sen monimerkityksellisyyden vuoksi. Maistrensa lukeneet ymmärtävät.

    VastaaPoista
  7. JP:
    Tuplis, se tieto, mitä voimme maailmankaikkeudesta saada tieteellisen tutkimuksen keinoin, on mielestäni nihilistinen.

    Kyseessä on läpeensä irrationaalinen päätelmä. Tieteellinen tutkimus ei voi kertoa moraalista yhtään mitään, mutta sen pitäminen jonkinlaisena todistuksena nihilismistä on osapuilleen yhtä järkevää kuin kuvitella musiikin todistavan, ettei värejä ole.

    Asian havainnollistamiseksi YouTubesta löytyy video Scales of the Universe.

    Veikkaan sen olevan sisällöltään osapuilleen sama kuin .giffin, jossa vertailtiin maan kokoa muihin taivaankappaleisiin, sitten galakseihin jne. Täten, jep, olemme pienellä planeetalla käsittämättömän kokoisessa maailmankaikkeudessa. Herää tosin kysymys siitä, että mitä merkitystä sillä on – yhteys asioiden fyysisen koon ja metafyysisten käsitteiden välillä jäi ainakin minulle hämäräksi.

    Tupliksen kommentista saa vaikutelman, että hän pitää irrationalismia pahana. Minusta irrationalismi sinänsä ei ole paha. Mielestäni maailmankuvien ja arvojen vaadittu rationalismi on yksi ilmentymä länsimaisesta älykkyysfetisismistä.

    Rationaalisuus ja moraali ovat eri asioita. Ihminen ei kuitenkaan pidä kognitiivisesta dissonanssista, mistä syystä maailmankuvan rationaalisuus, sikäli kun hän asiaa tulee ajatelleeksi, lienee ihan hyväksi.

    Sikäli kun kristityt eivät ole kyenneet teodikeaongelmaan antamaan tyydyttävää vastausta satojen vuosien aikana, on rationalismista puhuminen uskonnon kohdalla jotenkin huvittavaa.

    Teodikea ei ole mikään ongelma kristinuskossa. Se, että pahuutta ei olisi, puolestaan falsifioisi sen.

    VastaaPoista
  8. "Kyseessä on läpeensä irrationaalinen päätelmä. Tieteellinen tutkimus ei voi kertoa moraalista yhtään mitään,"

    Tieteellinen tutkimus voi esimerkiksi evoluutiopsykologian kautta selittää moniakin moraalisia asioita.

    "mutta sen pitäminen jonkinlaisena todistuksena nihilismistä on osapuilleen yhtä järkevää kuin kuvitella musiikin todistavan, ettei värejä ole."

    Vertauksesi ei aukene minulle.

    "Teodikea ei ole mikään ongelma kristinuskossa. Se, että pahuutta ei olisi, puolestaan falsifioisi sen."

    ... tai lopulta vedotaan johonkin "suureen suunnitelmaan". Kristittyjen jumalasta minulle tulee vaikutelma narsistisesta ja affektiivisestä mulkerosta, jonka suurinta hupia on asettaa ihmisille elämäänsä temppurata jossa pärjäämistä hän voi seurata.

    Mutta jätän tämän keskustelun osaltani tähän, koska ateistien ja uskovaisten väittely uskonnosta on kokemusperäisesti täysin turhaa, ei johda mihinkään enkä usko että tämäkään tulisi muuttamaan mitään.

    VastaaPoista