Eräs maa Euroopan reunalla

Vuosikymmeniä sitten kyseisen maan erään suurimman puolueen jäsen oli maan presidenttinä. Presidenttinä ollessaan tämä henkilö hajoitti itsevaltaisesti hallituksen, mikäli se ei tehnyt hänen mieleisiään päätöksiä. Presidentin valtakautta pidennettiin perustuslain vastaisesti ja vaalit jätettiin pitämättä. Valtion virallisena totuutena kerrottiin 70-vuotialla presidentillä olevan 30-vuotiaan kroppa. Tämän todisteeksi valtion omistama televisiokanava (muita ei ollut olemassakaan) filmasi presidenttiä urheilusuoritusten parissa antaen kuvaa rautakuntoisesta vanhuksesta.

Puolueen kannatusalueilla siihen kuuluvat oppilaat saivat parempia arvosanoja kuin ne, jotka eivät kuuluneet puolueeseen. Puolueen jäsenet suosivat kaikissa ostoksissaan puolueeseen kuuluvien yrittäjien palveluja lobbasivat politiikassa esimerkiksi tiehankkeita puoluetta tukeville yrityksille.

Poliisi kiinnostui puolueen toiminnasta kun se oli valtiomonopolissa toimivan uhkapeliyrityksen varoja siirtänyt toisen järjestön kautta itselleen. Hallituskaudellaan puolue ajoi läpi lain, jossa kansalaisten yksityisyydensuojaa internetissä heikennettiin. Oikeusoppineiden mielestä kyseinen laki on perustuslain vastainen, mutta puolue ei tällaisesta kritiikistä välittänyt. Lisäksi puolue ajoi läpi lain, joka mahdollisti poliisille internetin mielivaltaisen sensuroinnin.

Korruptiosta maassa ei käytännössä saa mitään tuomioita. Sen sijaan eräs rivoja kirjoitellut mies sai yli kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion, koska oli levitellyt internetissä poliittikkoja ja kansanryhmiä herjaavaa materiaalia.

Maan viranomaisen mukaan esimerkiksi ruokaravintoloista tulisi löytyä kaikkien luettavana mappi, jossa on henkilökunnan terveystiedot. Lisäksi maassa on laitonta maatilamatkailuyrittäjän tarjota oman tilan jogurttia asiakkaille, tai asiakkaan ostaa valmisruokia omiin astioihinsa. Ravintoloissa ei lain mukaan saa olla humalassa, eikä alkoholia saa myydä kaupoista kello 21.00 ja 09.00 välisenä aikana.

Maassa ilmestyvät sanomalehdet seisovat tiukasti valtaa pitävien puolueiden takana ja toteavat muun muassa opposition edustajien olevan syrjäytyneitä, joilla on muusta väestöstä poikkeavat aivot. Maan entinen pääministeri puoluestaan nimittää oppositiota kapinallistyperyksiksi. Nuorempana samainen mies vakoili kansalaisia kahden kommunistisen diktatuurin hyväksi.

Kyse ei ole tekstin kuvassa esiintyvän vaakunan edustamasta maasta.

Dodokulttuurit - käytännön esimerkkejä kulttuurien rappeutumisesta kuolemaan asti

Biologinen ja kulttuurinen evoluutio ovat hyvin usein yllättävän analogisia. Olennaisin ero lienee se, että biologinen evoluutio etenee darwinistisesti (s.o. perityt ominaisuudet siirtyvät jälkeläisille), niin kulttuurievoluutio etenee lamarckistisesti (s.o. opitut ominaisuudet siirtyvät jälkeläisille).

Konvergenttiä evoluutiota esiintyy molemmissa tarkoittaen sitä, että kehitytään toiminnoilta ja rakenteilta hyvin samankaltaisiksi kuulumatta samaan evoluution haaraan. Delfiinit ja hait ovat ympäristön ehtojen takia kehittyneet rakenteiltaan kovasti toisiaan muistuttavaksi, vaikka ovat ainoastaan yhteistä alajaksoa (Vertebrata) apinoiden, lintujen, käärmeiden ja sammakoiden kanssa.

Vastaavasti kirjoitustaito vaihtelevin merkintäjärjestelmin keksittiin itsenäisesti eri puolilla maailmaa eri korkeakulttuurien syntyessä. Luultavasti myös ruuti keksittiin Euroopassa itsenäisesti 1200-luvulla, vaikka Kiinassa sama aine oli tunnettu satoja vuosia aiemmin. Lamarckistisen kulttuurievoluution vuoksi kulttuurien toimivat jutut kuitenkin leviävät nopeasti kulttuurista toiseen, mikäli keksintö on adaptoitavissa muihin kulttuureihin, eikä jokaisen eriytyneen kulttuurin tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Tämä on tärkeimpiä selittäjiä ihmisen menestymiselle lajina. Toisaalta myös kulttuurievoluution lamarckilaisen luonteen takia kaikenlaiset inhimilliset aivopierut, kuten nuorisomuoti, marxismi, viinatamponit, hedonistinen välinpitämättömyys ja karaoke leviävät helposti ympäriinsä. Kulttuurievoluution mahdollistama muutoksen nopeus on avain ihmisyhteisön menestykseen - tai sen tuhoon.

Mielenkiintoista on myös evolutiivinen taantuminen. Kaikki tuntenevat surkuhupaisan tarinan Mauritiuksen saarilla eläneistä dodoista, jotka eurooppalaisten siirtolaisten myötä katosivat hetkessä evoluution roskatynnyriin. Syy dodojen perikatoon näyttäisi olevan yksinkertaisesti se, että dodojen elinympäristö ei kannustanut kehittymään tai edes säilyttämään olemassa oleviakaan kykyjä. Kauan sitten saarelle lentäneet kyyhkyt huomasivat saarien hedelmien ja siementen olevan yltäkylläistä ravintoa ja perustivat sitten näille antimille koko paikkansa ekosysteemissä. Kun mantereesta eristyksissä olevilla saarilla oli yllin kyllin ravintoa, eikä mitään luontaisia vihollisia, taantui laji tuhansien vuosien kuluessa varsin diletantiksi otukseksi. Dodot luopuivat lentotaidosta, mutta juoksemisen tai uimisenkaan opetteluun ei ollut mitään tarvetta. Itsesuojeluvaisto katosi täysin. Kun eurooppalaiset saapuivat ja toivat mukanaan myös rottia, ei maahan pesänsä tehneillä dodoilla ollut mitään valmiuksia toimia näin jännittäksi muuttuneessa ympäristössä. Lintu ei ymmärtänyt puolustaa pesäänsä munilla herkuttelevilta rotilta tai juosta karkuun nälkäistä merimiestä. Helppo elämä mehevien hedelmien äärellä koitui lajin tuhoksi.

Ihmiskunnastakin löytyy dodojen kaltaisia kohtaloita. Ennen ajanlaskun alkua Kanarian saarille saapui lautoilla tai veneillä Guanchien heimo. Vaikka he olivat meritse tulleet saarille, olivat he kulttuurissaan unohtaneet täydellisesti vesillä liikkumisen. Mahdollisesti siirtolaisista ainoat purjehdustaitoiset olivat kuolleet ennen kuin olivat ehtineet opettaa taitoa muille tai taito oli hiipunut kun kalastus tai muut syyt eivät kannustaneet ylläpitämään sitä.

25 000 - 40 000 vuotta sitten Tasmanian saaren ensimmäiset asuttajat kävelivät alueelle sen ollessa vielä yhteydessä mantereeseen. Eristyksissä eläneet tasmanialaiset elivät eurooppalaisten saapuessa käytännössä varhaiskivikautta ja olivat joko unohtaneet tai eivät olleet koskaan oppineetkaan edes tulen tekoa. Heille pohjoisempana asuneiden Australian aborginaalien bumerangikin oli täysin tuntematonta muukalaisteknologiaa - puhumattakaan jousesta, heittokeihäästä saati tuliaseista. Päinvastoin he jopa onnistuivat unohtamaan luutyökalujen valmistamisen noin 4 000 vuotta sitten.

Molemmat näistä taantuneista kulttuureista jakoivat dodon kohtalon; eristynyt populaatio katosi kilpailevan, tehokkaamman ja verkottuneemman kulttuurin saapuessa alueelle. 1800-luvun alussa koko Tasmanian alkuperäisväestö tuhoutui; guanchit puolestaan sulautuivat olemattomiin uusien siirtolaisten joukkoon keskiajan lopulla. Siksipä Kanarian saarten rannikoilla ei kalastele guanchi, vaan siellä köllöttelee tyytyväinen IT-mursu.

Tasmanialaisia ja guancheja tunnetumpi esimerkki on Pääsiäissaaren kulttuurin kohtalo, joka oli seurausta pikemminkin itse aiheutetusta paikallisesta ekokatastrofista kuin kulttuurin taantumisesta - joka tosin alkoi kun yhteisön taloudelliset perusteet tuhoutuvat. Pääsiäissaaren väestö käytti saaren metsät laivojen rakentamiseen 1400- ja 1700-lukujen välillä ja metsien kadottua eroosio vei mukanaan viljelysmaat, eikä uusia metsiä enää kasvanut tilalle. Viljelykselle ja kalastukselle taloutensa perustaneelle yhtenäiskulttuurille seuraukset olivat deterministiset: Väestö taantui ja pirstoutui keskenään tappeleviksi kannibaaliheimoiksi, jotka eivät voineet edes rakentaa laivoja lähteäkseen saareltaan.

Omaksumalla omaa kulttuuriaan toimivammat teknologiat ja hallintomuodot natiivit voivat säilyttää itsenäisyytensä ja mahdollisesti olemassaolonsakin. Kansallisaatteen omaksuneet suomalaiset rakensivat karulle maaperälle surkeaan ilmastoon itsenäisen, modernin demokraattisen valtion. Ei olisi onnistunut rautakautisen heimokulttuurin ehdoilla ja arvoilla.

On silti syytä olla varovainen sen suhteen, mitä omaksuu toisista kulttuureista. Naurusaaren heimojen omaksuessa 1800-luvulla länsimaiset tulitaseet ja alkoholin, aloittivat kännipäiset natiivit sisällissodan kahdentoista heimon välillä. Sisällissota kesti kymmenen vuotta kunnes saksalaiset ottivat saaren haltuun ja keräsivät pyssyt pois. Nykyisin Naurun näennäisesti itsenäinen saarivaltio elää käytännössä täysin Australian hyväntahtoisuuden varassa. Saaren perinne omaksua kaikki huonot asiat länkkäreiltä on säilynyt elinvoimasena, sillä kaupungistumisaste on täydet 100 prosenttia ja maan yli 15-vuotiaasta väestöstä 95% on ylipainoisia. Suorastaan dodomaista toimintaa.

Ehkä jotain dodomaista on myös niissä kulttuureissa, jotka eivät osaa suhtautua kilpaileviin ja ekspansiivisiin kulttuureihin uhkana, vaan kuvittelevat kaikkien muidenkin olevan yhtä harmittomia hedelmänmutustajia - osaamatta suojella pesäänsä niissä roomalaisorgioita viettäviltä rotilta. Evoluutio ei palkitse typerästä naiiviudesta, vaan sillä on olemassa vain yksi standardiratkaisu tällaisten varalle. Luojan kiitos(sic) kulttuurievoluutiossa on mahdollista oppia ja omaksua uusia toimintamalleja.

Juha Ketola: Renkaiden vaihtamisen sietämätön tehottomuus

Tässä mainio kirjoitus ruokakauppaa pitävältä kaveriltani. Itsellä ei ole tekstiin mitään lisättävää joten jaan sen nyt vain tässä:

Noniin, vaihdoinpa sitten eilen renkaat. Koska olen pihi, en halunnut maksaa sitä 45 euroa, minkä renkaiden vaihto ja pesu olisi maksanut.

Siinä vaihtaessani kävi mielessä, ettei tässä kyllä ole mitään järkeä. Käsitunkilla ja käsikäyttöisellä pulttiavaimella homma ei ihan nopeasti edistynyt. Vesijohto piti vetää erikseen pesua varten. Siinä ohessa vaatteet tulivat likaisiksi. Aikaa meni kaikkineen melkein tunti. Mutta 45 euroa on 45 euroa.

Mietitäänpä ammattiliikettä. Ajat auton sisään, se nostetaan kokonaan ilmaan, konetyökalu irrottaa pultit hetkessä, valmiiksi vedetty, tarkoitusta varten tehty vesiletku suuttimella putsaa renkaat hetkessä. Renkaat voi vaan jättää säilytykseen ilman, että ne jäävät nurkkiin lojumaan. Asiakkaan aikaa menee ehkä 10 minuuttia.

Renkaiden vaihto on hyvä esimerkki siitä, miten verotus kahlitsee tervettä talouskasvua. Mitä on talouskasvu? Se on sitä, että saadaan enemmän tuloksia samoilla resursseilla tai samat tulokset pienemmillä resursseilla kuin aikaisemmin. Kyse on siis tehostamisesta. Tehostamisen ydinasia on erikoistuminen. Jokainen voi erikoistua pienenpieneen segmenttiin, jossa on äärimmäisen tehokas ja hoitaa siksi toimenpiteet pienemmillä resursseilla kuin valtaosa hoitaisi. Jos yritys hoitaa jonkun tehtävän x tehokkaammin (halvemmalla, nopeammin), se kannattaa ulkoistaa. Kansantalouden kannalta olisi ehdottomasti tehokkaampaa, että kaikki suomalaiset jättäisivät renkaiden vaihdon ammattilaisille. Se tunti, mikä käytetään renkaidenvaihtotyöhön, voitaisiin käyttää oman erikoistumisen työhön. Näin jokainen tekisi sitä työtä, missä on tehokkain. Esim. minä voisin keskittyä suunnittelemaan ruokakauppaa, joka vastaisi asiakkaiden toiveita niin hyvin kuin mahdollista. Sen sijaan vaihtelen renkaita.

Miksi sitten vaihdoin itse renkaat? Koska renkaiden vaihdon hinta on niin korkea. Kokonaisverorasitus Suomessa 2009 oli 43,1%. Jo pelkkä alv renkaiden vaihdossa on 23%. Ilman veroja koko toimituksen hinta olisi suurin piirtein puolet nykyisestä. Valtio nostaa hintaa verotuksella, minkä seurauksena minun kannattaa itse tehdä tämä työ. Siispä renkaiden vaihtofirma jäi ilman työtä ja valtio jäi ilman veroja, minkä lisäksi vaihto tehtiin niin tehottomasti kuin voi.

Jos säännöstelyä purettaisiin, renkaidenvaihtoon erikoistuneet yritykset tarvitsisivat lisätyövoimaa kaksi kertaa vuodessa. Renkaiden vaihto ei valtavan vaikeaa ole, joten lähes kuka tahansa työtön osaisi sen tehdä. Lisäksi esim. opiskelijat voisivat alkaa polkemaan hintoja iskemällä kiinni sesonkiin, mikä lisäisi kilpailua ja alentaisi hintoja entisestään. Näin syntyisi työpaikkoja juuri sille kansanosalle, joka niitä kipeimmin kaipaa.

Vaikka tässä käsitellään vain renkaiden vaihtoa, sama voisi toteutua millä tahansa alalla. Esim. siivous olisi helppo ulkoistaa, samoin ruuanlaitto. Nyt jokaisella suomalaisella on keittiö, missä voi tehdä mitä tahansa, kun joka korttelissa voisi olla oma ravintolansa, mikä tekisi ruuat paitsi kustannustehokkaammin, myös ympäristöystävällisemmin. En tietenkään lähde kieltämään keneltäkään renkaiden vaihtoa, siivousta tai täydellistä keittiötä, mutta jos nämä kaikki olisi helppo ulkoistaa, sitä tapahtuisi varmasti useammin. Minulle riittäisi rikkaimuri ja rätti, koko siivouskomero olisi turha. Samoin riittäisi pienempi (energiatehokkaampi) jääkaappi ja pieni liesi/uuni.

Tehostamisen myötä säästöä syntyisi kaikissa sosiaaliluokissa ja kaikista tulisi nykyistä rikkaampia. Sen sijaan Suomessa kannattaa insinöörien rakentaa vaikkapa talotkin itse, koska valtio nostaa verotuksella niiden hinnat pilviin. Korkea verotus estää tehokkaasti erikoistumisen, mikä on perusedellytys terveelle talouskasvulle. Vieläkö tarvitsee perustella, miksi kannatan talouden vapauttamista?

Infokommunismin puolesta immateriaalioikeuksia vastaan

Olen infokommunisti. Tämä tarkoittaa sitä, että kannatan vapautta rajoittamattomasti jakaa ja kopioida informaatiota ja vastustan koko immateriaalioikeuksien ideaa.

Ensinnäkin on haihattelua ja sumutusta, että musiikin, elokuvien ja muun viihteen tuottaminen jotenkin kummallisesti loppuisi siihen, että nykyiset tekijänoikeussäädökset kumottaisiin. Jos ihmiskunta on tuottanut tuhansien vuosien ajan kulttuuria, niin ei se lopu siihen, että immateriaalioikeudet lakkautetaan. Ennemminkin päinvastoin: Immateriaalioikeudet hidastavat uusien taide- ja viihdemuotojen kehittymistä. Varmastikin lähes jokainen tuntee elokuvasta Perikato tehdyt pilaversiot, jossa Hitler kiroilee upseereilleen saamatta jääneitä oluitaan, Kreikan lainapakettia tai Xbox-tilinsä sulkemista. Tämä on sitä, mistä taiteessa ja kulttuurissa laajemminkin on kyse: Ideoiden jatkamisesta ja kehittämisestä, uuden luomisesta vanhoista aineksista. Mikään kulttuurituote ei ole koskaan syntynyt kulttuurisessa tyhjiössä ja on täysin määrittelykysymys, milloin levyfirmojen ja tekijänoikeusjärjestöjen kätyrit ovat sitä mieltä, että vaikutteet ovat liian ilmeiset. Vuosi sitten 80-luvun hittikappaleen Down Under tehnyt Men at Work –yhtye tuomittiin korvauksiin siksi, että kappaleen huilumelodia muistuttaa liikaa vuonna 1935 tehtyä kappaletta Kookaburra Sits in a Gum Tree. Todellisuudessahan vanhemman kappaleen oikeudet omistava Larrikin-yhtiö ei olisi hyötynyt taloudellisesti lainkaan siitä, jos Men at Work olisi tehnyt kappaleensa erilaisella melodialla. Jos yhtye ottikin melodian tästä kappaleesta, niin tuolloin se jalosti vanhaa ideaa yhä paremmin toimivaksi ja paremmin myyväksi kokonaisuudeksi. Pelko siitä, että nettipiratismi tuhoaa koko musiikkialan on vain jatkumoa sille, että aiemmin levyteollisuus maalaili vastaavia uhkakuvia musiikin radiosoitosta ja myöhemmin C-kasettien mahdollistamasta kopioinnista.

Vastenmielistä on monien yliopistojen harrastama tiedon panttaus vain opiskeluoikeutta nauttivien ihmisten nähtäville. Julkisrahoitteiselle laitokselle luulisi olevan itsestään selvää julkaista kaikki tuottamansa tutkimusmateriaali suoraan sähköisessä muodossa ilman tietoteknisiä rajoituksia. Avoin julkaisupolitiikka mahdollistaisi nykyistä paremman kritiikin ja arvioinnin foorumeilla ja muualla interaktiivisessa mediassa. Jostain syystä näin ei haluta tehdä. Ehkä syynä on yhtäältä myös se, että akateeminen eliitti pelkää joutuvansa naurunalaiseksi jos anonyymit kansalaiset voivat vapaasti kritisoida ja tehdä poimintoja heidän töistään ilman akateemista hienovaraisuutta. Mutta eikö tieteellisen tutkimuksen pitäisi olla sellaista, että se kestää vapaan käsittelyn?

Toiseksi nykyinen tekijänoikeussäädäntö tekee suurimmasta osasta kansalaisia rikollisia. Harva tietää syyllistyvänsä lakiteknisesti rikokseen katsoessaan tekijänoikeussuojattua videomateriaalia YouTubesta. YouTube lataa katsottavan videon tietokoneen väliaikaistiedostoihin, ja tämä on tekijänoikeuslainsäädännön kannalta rikos. Ei ole mitään väliä sillä, onko tiedosto väliaikaistiedostoissa vain katseluajan vai lataako saman materiaalin koneelle vertaisverkosta. Jos suurin osa kansasta rikkoo lakia tuntematta siitä syyllisyyttä, kyseessä on huono laki, joka ei noudata kansan oikeustajua. Tällaiset lait rapauttavat koko koodeksin arvostusta.

Kolmanneksi ainoa todellisia hyötyjiä tekijänoikeusrajoituksista ovat levyfirmat ja tekijänoikeusjärjestöt. Vain pieni osa musiikkia tekevistä ammattilaista saa todellista taloudellista hyötyä levybisneksestä. Ensimmäistä kohtaa sivuten, levyfirmat tavallisesti selittävät tarpeellisuuttaan sillä, että ilman heidän kustantamiaan studioita artistit eivät voisi tuottaa äänitallenteita. Tämä on roskaa, sillä nykyinen tekniikka mahdollistaa amatööriharrastajalle muutaman tuhannen euron satsauksilla kotistudion, jonka äänenlaatu vastaa suurien studioiden tuotoksia ja on itse asiassa parempaa kuin ammattilaisstudioiden tuotokset 30 vuotta sitten.

Neljänneksi Linux ja muut shareware-ohjelmistot ovat toiminnallaan osoittaneet, että vapaa jakelu ei ole välttämättä este tuotteen kehittäjän taloudelliselle hyötymiselle. Tarvitaan vain toisenlaisia lähestymistapoja sen sijaan, että jäädään seisomaan savijaloille.

Viidenneksi, piratismi ei ole varkaus. Varastaminen on sitä, että otetaan toisen omaisuutta ja tehdään siitä omaa. Materiaalinen kommunismi ei toimi, sillä materiassa vallitsee aina niukkuutta ja jaettu materia on aina pois joltakin muulta. Tiedon suhteen niukkuus on keinotekoista. Mikäli materiaa voisi kotikonstein kopioida, ei siitä olisi niukkuutta ja kaikki voisivat elää yltäkylläisyydessä, mutta tämä ei ole mahdollista. Sen sijaan tietoa voidaan kopioida rajattomasti ja kaikki voivat elää informaatioyltäkylläisyydessä ilman, että se olisi keneltäkään pois. Keinotekoisesti luotu niukkuus ei palvele kansan parasta vaan ainoastaan niiden erityisasemaa joille oikeus tähän niukkaan tietoon on laissa annettu.

Kuudenneksi immateriaalioikeutta voidaan käsitellä filosofisemmalla tasolla. Kuinka jokin asia, mikä on syntynyt henkilön ajatuksissa lopputuloksena kaikista niistä vaikutteista, joita hän on omaksunut, voisi olla vain tämän yksittäisen tahon omistamaa? Jos kaikki ajatukset ja ideat olisi mahdollista merkitä jonkun patentilla, niin koko inhimillinen kehitys pysähtyisi ja ideoiden yhdistyminen ja jatkokehittäminen muuttuisivat äärimmäisen hankaliksi. Jos luon tietokoneohjelman, joka valtavan nopeasti generoi musiikkimelodioita ja muutamassa vuodessa luo satoja miljoonia sävelkulkuja, niin kuuluuko minulle oikeudet näistä sävelkuluista ja voisinko vaatia korvauksia siltä onnettomalta artistilta, joka vahingossa tekee identtisen sävelkulun jonkin jo ”keksimäni” melodian kanssa? Immateriaalioikeuksiin sisältyy niin paljon ongelmia, että on parempi, että viihde- ja tietotekniikkateollisuus sopeutuu vapaaseen välittämiseen kuin että kaikki inhimillinen toiminta sopeutuu immateriaalioikeuksiin.