Tuomioja flatus cerebri

Katselin jokunen päivä sitten Youtubesta aikani kuluksi vanhoja Itse valtiaita. Niitä, joissa Lipponen oli gorillamainen, tyhmä pääministeri ja Tuomioja näsäviisasteleva, jatkuvaa pikkuhaistattelua harjoittava ulkoministeri, joka lausuntojensa takia lentää vähän väliä eduskuntatalon ikkunasta pihalle.

Kun Tuomioja on jälleen ulkoministerinä, on pakko myöntää, että Itse valtiaissa Tuomiojan hahmo vaikutti paljon älykkäämmältä suhteutettuna siihen, mitä tämän NKVD:n vakoojan lapsenlapsi päästelee suustaan todellisuudessa. Kaksi viimeisintä turahdusta ovat olleet aselain kiristäminen kieltämällä aseiden kotisäilytys ja sananvapauteen puuttuminen kieltämällä anonyymi nettikeskustelu. Molemmat ehdotukset ovat täysin toteuttamiskelvottomia eivätkä edes estä mitään sellaista tapahtumasta, minkä vuoksi niitä ehdotetaan.

Aseiden kotisäilytyksen kieltäminen tarkoittaisi sitä, että metsästysseurojen olisi hankittava tiloihinsa mahdollisuus säilyttää jäsentensä aseita keskitetyssä paikassa. Ensinnäkin harvalla metsästysseuralla on mitään tällaisia tiloja joihin kymmeniä, ehkä satoja, haulikoita ja kiväärejä voisi järkevästi säilöä ja käytännössä tällainen laki tarkoittaisi monen metsästysseuran ja monen ihmisen ehkä ainoan harrastuksen loppua. Mikä tietysti saattaa ollakin Tuomiojan salaisena toiveena. Toisekseen tällaiset kohteet olisivat äärimmäisen houkuttelevia rikollisille. Yksi onnistunut isku tällaiseen aseiden säilytyspaikkaan tarkoittaisi satojen uusien aseiden päätymistä pimeiksi aseiksi alamaailman markkinoille. Kolmanneksi, jos joku laillisen aseen omistaja haluaisi tehdä jotain järjetöntä aseellaan, hän kyllä keksisi syyn hakea ase varastosta huollettavaksi tai ampumarataharjoitukseen. Kallis, hyödytön ja tavallisen ihmisen elämän hankalaksi tekevä ehdotus.

Mitä tulee Tuomiojan ehdotukseen, että netissä täytyisi keskustella vain omilla nimillä tai että ainakin palstojen ylläpitäjillä tulisi olla keskustelijoiden oikeat nimet tiedossa niin ei voi todeta muuta, kuin että miesparka on nettikeskusteluista ja internettekniikasta yhtä pihalla kuin hän on aseharrastuksestakin. Netin anonymiteetin loppuminen tarkoittaisi sitä, että monet ihmiset eivät uskaltaisi hakea esimerkiksi mielenterveysongelmissaan vertaistukea keskustelupalstoilta tai kertoa julkisuuteen jonkin uskonnollisen/poliittisen/rikollisen järjestön hämärätoiminnasta pelätessään tämän kostoa. Toisekseen anonymiteettivaatimus on mahdotonta toteuttaa ilman, että Suomen valtio harjoittaisi Kiinan kaltaista ennakkosensuuria kaikille niille ulkomailla sijaitseville palvelimille, joilla on anonymiteetin mahdollistavia keskustelupalstoja tai vaikkapa tämän Bloggerin kaltaisia verkkopäiväkirjapalveluita. Eikä se silloinkaan estäisi ketään vähäiselläkään asiantuntemuksella varustettua henkilöä ohittamasta sensuuria. Kallis, hyödytön ja tavallisen ihmisen elämän hankalaksi tekevä ehdotus tämäkin.

Tuomiojan olisi ehkä syytä oikeasti lentää pihalle eduskunnasta; siinä määrin seniilejä tämän demarimuumion ehdotukset kaiken kaikkiaan ovat.

Pari huomiota Norjan terrori-iskujen jälkeisestä keskustelusta

Joukkomurhaajien hierteistä TOP40-listaa pitävä Spreekillers.ch sai perjantaina uuden ykkösnimen kun 32-vuotiaasta norjalaisesta Anders Breivikistä tuli historian eniten sotatoimien ulkopuolella itsenäisesti murhannut ihminen. Aiheesta on mielenkiintoisesti jo Ruukinmatruuna kirjoittanut, enkä turhaan kirjoita samoja huomioita kuin mitä hän on jo tehnyt koskien teon motiiveja ja toteutustapaa.

Sen sijaan lienee syytä hieman tarkastella sitä, mitä reaktioita Breivikin teot ovat aiheuttaneet kotoisessa mediassa ja blogosfäärissä. Ensimmäiseksi on huomattavaa, niin aivan Jokelan ja Kauhajoen tavoin niin kutsutut hyvät ihmiset eivät malta odottaa ruumiiden jäähtymistä kun he säntäävät tekemään niillä politiikkaa ja vaativat jälleen kerran lisää kieltoja, lisää holhoamista ja lisää kansalaisvapauksien rajoittamista. He eivät kaihda lyödä tuoreilla ruumiilla poliittisia vihollisiaan ja propagoida omaansa riippumatta siitä, mikä tekijän todellinen agenda lopulta oli.

Osmo Soininvaara nimesi Breivikin olevan "perusnorjalainen hommafoorumilainen" ja Erkki Tuomioja vaatii Suomen aselakien tiukentamista. Vasemmistopuolueiden yhteisessä kannanotossa vaaditaan äärioikeiston toiminnan kieltämistä. Tämä tekopyhä ja niljakas politiikan tekominen raadoilla ei toki rajoitu vain vasemmistoon. Kokoomuksen Ossi Mäntylahti kertoo "Brejvikin" saaneen innotuksiaan Halla-ahon teksteistä. Osoittaakseen tämän hän on blogiinsa kääntänyt kappaleen Breivikin manifestista. Ilmeisesti on politiikan tekoon ollut sellainen kiire, että huomaamatta on jäänyt Breivikin nimen kirjoitusasun ohessa sellainen seikka, että kyseinen teksti ei ole hänen omasa, vaan se on manifestiin kopioitu Fjordman-nimellä esiintyvältä blogistilta. Tämähän on kuitenkin merkityksetön seikka silloin, kun on tärkeää päästä keräämään kaikki hyöty vuodetusta verestä. Järkevä ihminen ymmärtäisi sen, että jos joku tekee pahoja tekoja ja kertoo pitävänsä jonkun toisen osapuolen mielipiteistä, ei tämä toinen osapuoli ole mitenkään automaattisesti syyllinen näihin tekoihin.

Lyhyesti tarkasteltuna tapauksesta ja sen tekijästä ei vielä edes tiedetä kovinkaan paljoa kun tapausta käytetään jo omien poliittisten intohimojen propagointiin. Viimeksi vastaavaa rottamaista ruumiilla mässäilyä tapahtui Tampereen pitseriaräjähdyksessä. Tuolloinkin oltiin jo maahanmuuttokriittikkoja ja halla-ahoja naulaamassa risteille - kunnes asia nolosti paljastui maahanmuuttajien keskinäiseksi välienselvittelyksi. Halla-aholle kertomansa mukaan toimittajat ovat soitelleet jatkuvasti ja "[h]eidän ainoa kysymyksensä on, miltä minusta tuntuu, että Breivik on siteerannut minua. Ei se tunnu miltään. Sen sijaan kauhealta tuntuu se, että lähes sata syytöntä ihmistä on murhattu, ja että tapahtuneeseen syyttömiä tahoja kyynisesti piestään uhrien raadoilla."

Toiseksi mielenkiintoista on se, että tekijän on julistettu olevan mielisairas. Tällainen selkärankarefleksinä toteutettava kyökkipsykologia ennen kuin tapauksesta tiedetään mitään, on typerää käytöstä. Breivik luultavimmin on kyllä persoonallisuushäiriöinen ja psykopaatti, mutta se ei ole lääketieteen kannalta mikään mielisairaus eli psykoosi. Kriteerinä psykoosille on se, että henkilöllä on vaikeuksia erottaa tosi epätodesta. Psykopaatti voi olla täysin tietoinen todellisuudesta ja siitä mitä tekee, psykoosissa oleva, mielisairas henkilö ei tiedä. Jos Breivik on luullut demarinuorten olevan salaliitossa häntä vastaan tai hänellä on jotain muita objektiivisesti katsoen epätosia motiiveja (l. äänet käskivät menemään saarelle ja tappamaan lapset) teolleen, niin hän voi olla mielisairas. Mikään ei tosin anna olettaa tällaista, vaan kyseessä voi olla silkka inhimillinen pahuus sairauden sijaan.

Tapahtuman medikalisointi kertoo ehkä siitä, että ihmisten kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti hyviä ja hyvään pyrkiviä, vaikka mikään historiassa ei anna olettaa sellaista. Ihmiset ovat täydessä ymmärryksessään tehneet pahoja asioita varsinkin silloin, kun he ovat uskoneet olevansa jonkin suuremman ja tärkeämmän asian edustajia maan päällä - oli kyse ideologiasta tai uskonnosta. Miksi asiat olisivat nyt toisin? Toisaalta se kertoo myös siitä, että yhteiskunnassa ihmisen oma vastuu teoistaan on hämärtynyt ja ihmisten toiminnan oletetaan olevan seurausta yhteiskunnan rakenteista, tässä tapauksessa mielenterveyshoidon riittämättömyydestä, aseiden saatavuudesta tai maahanmuuttokriittikkojen luomasta asenneilmapiiristä. Pelätään myöntää syyllisiä olevan vain yksi, eli Breivik itse. Erään vitsin mukaan ruotsalainen poliisi huudahtaa murhapaikalle saapuessaan "Meidän on löydettävä tämän teon tekijä, hän tarvitsee kiireellisesti apua!"

Mitä itse tapahtumaan tulee, niin sitä on vaikea kommentoida. Breivik ei ole millään tasolla nationalisti. Jokaisen nationalistin lähtökohtana on rakastaa omaa maataan ja omaa kansaansa. Yksikään oikea nationalisti ei koskaan tapa maanmiestensä lapsia, vaikka he olisivatkin jonkin vasemmistoleirin propagoimia. Puolustuskyvyttömien 13-17-vuotiaiden tappaminen aseella on kaikissa tapauksessa vastoin kaikkea sitä mitä me nationalistit ja konservatiivit arvostamme euroooppalaisessa kulttuurissa. Se on hyökkäys yksilön koskemattomuutta, poliittista vapautta, sananvapautta, kokoontumisvapautta ja kovin montaa muuta oikeutta vastaan, että en voi ymmärtää kuinka tämä saasta olisi olevinaan puolustamassa Euroopan elämäntapaa yhtään mitään vastaan. Period.

Kulttuuriväen uudet vaatteet

Lapsena muistan lukeneeni Aku Ankasta erään tarinan, jossa partoihin naamioitunut Karhukopla huijaa itsensä keksijäseminaariin - pahat mielessä, tottakai. Vahtimestarille he esittelevät näkymätöntä leikkuulautaa, jota he ovat kantavinaan. Kun vahtimestari epäilevänä kysyy miksi se ei myöskään tunnu, he kertovat sen olevan myöskin tuntumaton leikkuulauta. Tästä haltioituneena vahtimestari päästää paha-aikeisen joukkion sisään. Vahtimestarin käyttäytyminen tuntui täysin typerältä, mutta en voinut arvata, että tarina voisi joskus realisoitua. Ihmisten typeryys kuitenkin lopulta ylittää kaiken parodian.

H. C. Andersenin sadun keisarin uusista vaatteista on kuullut jokainen lukemattomia kertoja, mutta siltikin ihmiset menevät samaan halpaan kuin tämä sadun keikaroinninhaluinen hölmö. Siinä huijariräätäli tekee keisarille puvun niin hienosta kankaasta, että se on täysin näkymätöntä ja tuntumatonta. Satu muuttui todellisuudeksi kun yhdysvaltalainen James Franco keksi tavan huijata rikkaita hölmöjä myymällä heille taidetta, jota ei ole olemassa. Hänen näkymättömän taiteen museostaan voi ostaa näkymättömiä vaatteita(!!!), filmejä ja patsaita, joiden hinta vaihtelee 20 dollarista 10 000 dollariin. Ostajat saavat postissa taideteosta kuvaavan laatan, mutta eivät mitään muuta. He voivat vain ajatella taideteosta.

James Francoa ei tässä tietenkään ole syyttäminen sen enempää kuin sadun räätäliäkään. Mikäli ihminen on riittävän typerä maksaakseen jotain ilmakitarasta tai näkymättömästä patsaasta, niin hän on ansainnutkin menettää rahansa. Kyseessä on Veblenin hyödykkeen äärimmäinen muoto: Ostetaan jotain mitä ei ole olemassa vain siksi, että voidaan osoittaa voivansa tehdä näin.

Tämä sama pätee suurimmaksi osaksi kaikkea nykytaidetta. Kyseessä on kollektiivinen itsepetos, jossa kukaan kulttuurikermaan itseään lukeva ei uskalla sanoa roskan olevan roskaa. Duchampin teos Fountain (1917) ei ole kuin aivan tavallinen kusiallas rahdattuna taidegalleriaan. Se on kusiallas, eikä muuksi muutu vaikka taiteensosiologi keksisi sille miten hienoja teorioita tahansa. Jokainen tavallinen ihminen ymmärtää tämän, mutta älykkö haluaa nähdä jotain muuta siksi, että hän ei lukeutuisi tuohon likaiseen ja ymmärtämättömään rahvaaseen. Tämän vuoksi älykköä voidaan viedä kuin litran mittaa ja pyyhkiä hänellä likaista lattiaa ja saada hänet tämän jälkeen vielä kehumaan kokemustaan. Rahvas osoittaa vain alhaisuutensa nauraessaan älykölle kun ei ymmärrä kuinka hieno, syvällinen ja sanomaltaan pohtimaan laittava kokemus on saada tuoretta virtsaa kasvoilleen.

Tavalliset kansalaiset sekä ei-intellektuellit akateemiset, jotka ovat oppineet arvostamaan konkretiaa, luonnontieteitä ja klassista sivistystä postmodernismin sijaan, ovat liian hölmöjä narrattavaksi tällaiseen. He eivät yritäkään olla kulttuuriväen kermaa tai joutavanpäiväisyyksistä tomppeloinneista älylliseltä kalskahtavien teorioiden kehittäjiä. He eivät menetä kollegoidensa arvostusta tai jopa työpaikkaansa sillä, että toteavat sadun lapsen tavoin keisarin olevan alasti. Heille hatullinen paskaa on hatullinen paskaa, vaikka sen olisi nimekäs taiteilija tuonut galleriaan ja nimennyt komeasti, vaikkapa L'esprit du Temps.